Keittiö on kodin sydän, ainakin meidän kotona. Vaikka toisin voisi kuvitella, on aina tosi mukavaa kun lapset tupsahtavat maailmalta ( about 5 km. päästä...) ja yleensä ensimmäisenä tarkastetaan mitä sapuskaa löytyisi hellalta tai jääkaapista. Samoin keittiön pöydän ympärillä vietetyt juhlat ja ylipäätään yhteiset herkutteluhetket ovat elämän suola!
Ensimmäiseltä Pariisin matkaltani toin (rinkassa) tämän metallisen kyltin. Kotiin päästyäni kaivoin kyltin rinkasta ja vaikka se oli matkalla saanut pieniä kolhuja, ei ihanampaa tuliasta olisi voinut olla. Nyt näitä metallikylttejä saa Suomesta jo monesta kaupasta, toista tällaista ei kuitenkaan ole vielä tullut vastaan...
Pyrin hankkimaan keittiöön, kuten kotiin muutenkin, mahdollisimman paljon kierrätyksen kautta tarvikkeita ja tavaroita. Tässä kuvassa näkyvät esineet ovat kaikki kierrätettyjä. Vaaka löytyi Porin Iccon peräkärrykirppikseltä. Hinta oli pikkuisen korkea, mutta koska juuri tällaista vaakaa olen toivonut, ei tätä voinut jättää ostamatta. Vaaka on sitäpaitsi monesti leivonnassa korvaamaton apuväline. Leivänpaahdin on isosiskon tarpeettomaksi jäänyt kappale ja punainen metalliastia löytyi Rakastajat-teatterin kirpputorilta. Punaisessa astiassa säilytämme kisujen ruokapusseja.
Värikkäät peltipurkit ovat "must"! Mitä värikkäämpi, sen parempi. Edelleen kirppislöytöjä nämäkin melkein kaikki.
Lasipurkit saavat ryynit ja muut näyttämään melkein taideteoksilta!
MUTTA NYT: keittiön yksi tärkeimmistä esineistä on pikku Nanan syöttötuoli. Syöttötuoli on tietysti myös kierrätyskappale, alkuperäinen väri tässä:
Pikku piristystä pintaan kuitenkin halusin ja vihreää en voi mitenkään vastustaa! Idean sävyyn sain keittiön verhoista (Marimekon puutarhurin parhaat):
ja sitten K-rautaan maalin hakuun...
Maalia pintaan noin neljä kerrosta...
ja vielä syöttötuoliin päällinen tähteeksi jääneestä verhokankaasta ja
mummin vanhasta mustasta farkkuhameesta (koska verhokankaan pala ei riittänyt molemmille puolille), sisälle pehmikkeeksi vanhan villapaidan huovutettu palanen ja kulmiin kiinnitystä varten nauhaa.
ja mikäs Nanan on nyt tällaisessa tuolissa istuskellessa! Kovasti on muuten jo istuskeltu ja syömistä harjoiteltu. Pesunkestävyys on todellakin testattu sekä maalipinnan että pehmusteen osalta ja hyvin kestävät molemmat. Kiiltävä maalipinta on ehkäpä helpompi pitää puhtaana kuin maalaamaton pinta.
Syöttötuoli odottelee istujaansa arvoisessaan seurassa, eli Rakastajien kirppikseltä ostetun vanhan, kaikenlaista kokeneen ja nähneen VIPP-roskiksen vieressä.
Jos nyt olisi sellainen tilanne, että jostain syystä tarvitsisin lisää syöttötuoleja, niin valitsisin väreiksi ainakin pinkin, oranssin ja turkoosin. Pehmusteet tietysti värien mukaan. Mutta toistaiseksi on ollut tarvetta vain yhdelle syöttötuolille. Olkoon tämä kuitenkin vinkkinä muille, jos värisävyn miettiminen on vielä vaiheessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti