Kesähuoneen pöytäliina on valmistettu kokonaan kierrätyskankaista. Kankaat olen hankkinut kirppiksiltä ja Kontista. Osa kankaista oli verhoja osa pussilakanoita ja osa kankaanpaloja. Värejä kyllä löytyy, kun pitää vain silmänsä auki! Kierrätyskankaissa on se hyvä puoli, että moneen kertaan pesty kangas ei enää jatkossa pesussa kutistu joten yhdistelen kyllä huoletta erilaisia kankaita toisiinsa. Lähtökohtana minulla on yleensä värit...
Ompelin pöytäliinaan yksityiskohtia, sydämiä. Aina vaan nämä sydämet ilmestyvät ompeluksiini... Kiinnitin sydämen liinaan tiheällä siksakilla ja vielä reunat omepelin pykäpistoilla.
Puuvillalangat ovat myös kirppiksiltä (Fida).
Pykäpistoihin liittyy seuraava hauska juttu; Olin vuosia sitten kakkosluokan opettajan sijaisena ja kuulin mennessäni sijaisuutta tekemään, että oppilaat ompelevat huovasta dinoja ja reunat huolitellaan pykäpistoin. En muistanut kuolemaksinikaan mikä on pykäpisto ja niinpä suuntasin kirjastoon ja opiskelin jostain vanhasta käsityöoppaasta pykäpiston salaisuudet. Nyt se jo onnistuu ilman oppaita!
Pöytäliinan sydämet ovat käteviä siksi, että jos liinaan tulee jokin tahra jota ei pesussa saa pois, ei muuta kuin vaan uusi sydän tahran päälle!
Toivoisin että esimerkkini innostaisi sellaisiakin ompelemaan, jotka pitävät itseään hommaan kykenemättömänä. Ompeleminen ei oikeasti ole vaikeaa, mielikuvitus vain peliin ja liika virheiden kyttääminen pois! Kädentyön jälki saa näkyä, se tekee työstä arvokkaan.
Ja vielä lopuksi: omppuja näyttää tänäkin vuonna tulevan...
