Rumford- ihmeaine emännille!

Etsiessäni matskua Farmarimessujen kortteihin Porin Sisätorilta, löysin  Rumfordin leipomisohjekirjasen. Suuri osa kirjasesta tuli käytettyä korttien materiaalina, mutta takakansi, jossa Rumfordin leivinjauhepurkki esiteltiin koko komeudessaan, oli pakko säästää muihin, myöhemmin selviäviin tarkoituksiin...

Leipomisohjekirjasen tarkoitus on ollut osoittaa Rumford-leivinjauheen ylivertaisuus muihin tuotteisiin nähden.

 "Rumfordin paremmuus toisiin tavallisiin leivinjauheisiin verrattuna ei johdu ainoastaan sen fosfaateista. Rumford on ainutlaatuisen voimakas ja luotettava kohotusaine. Rumfordilla kohotetut leivottavat ovat kevyitä, hienoja ja pehmeitä. Sitäpaitsi Rumford-leipä pysyy harvinaisen kauvan tuoreena ja se on sangen helposti sulavaa ja aivan vapaata kaikesta sivumausta."

PLEASE! TOIMITTAKAA MINULLE RUMFORDIA JA PIAN!!

"Kokeneetkin emännät sanovat että Rumford on tehnyt kotileipomisen, joka ennen oli vain harvojen taito- ruuanlaittoon tottumattomillekin varmaksi:"

Nyt käsitän, miksi leipomukseni epäonnistuvat niin usein, se johtuu tietysti Rumfordin puutteesta...

Ja vielä leivontaohjekirjasen takakannen varoitus:

"Varokaa huonoja jäljittelyjä!"

Mutta...

Päätin kuitenkin yrittää ilman Rumfordia, pelkällä Lidlin leivinjauheella seuraavaa ohjetta:

Hiukan hämmennystä minulle aiheutti tämä : " 50 gr. voita ja 30 gr. rasvaa", mutta päätin oikaista ja laitoin rohkeasti 80 gr. juoksevaa beceliä...

Samoin juuri sillä hetkellä ei jääkaapistamme löytynyt hapanta kermamaitoa, mutta tilalle laitoin kermaviiliä.

Lopputulos muistutti mielestäni kyllä enemmänkin omenapiirakkaa kuin Amerikkalaista omenakakkua, en silti tiedä minkälainen käsitys amerikkalaisilla on omenakakusta...

Ja jonakin päivänä kokeilen vielä näitä KAHVIGIFFELEITÄ, tosin tuo kuvaus taikinan leikkaamisesta vaatinee hiukan lisäselvittelyä...

Reseptit sikseen, en todellakaan yritä esittää tässä blogissani leivontavinkkejä kenellekään. Ne jotka leipomuksiani ovat maistelleet, tietävät että se aihealue saa jäädä minun blogistani suosiolla pois.

Jotain kivaa Rumfordísta kuitenkin kotiimme tein:

Pala vanhaa lautaa (siis ihan oikeasti vanhaa...), kuurasin sen juuriharjalla, liimasin Rumford-kuvan, vielä kuvan päälle reilusti liimaa, taitettu lusikka koukuksi (liimasin lusikan, pahaa pelkään että liima ei tule pitämään mutta siinä vaiheessa saa lähisuvun metallimies porata reiän lusikkaan ja kiinnitän lusikan silloin pienellä ruuvilla), hiukan pellavalankaa koristeeksi, rautalangasta kiinnityslenkki ja koko komeus seinään. Tulisikohan tähän koukkuun vaikkapa grillauksessa tarvittavat patakintaat??

Farmers, here we come - kortteja farmareille!

Porissa pidetään Farmari-messut 1-3.7.2011, Ekodekon maalaishenkisiä kortteja saa sieltä Porin Taitoshopin myyntipisteestä.

Korttipajassa on ollut hulinaa ja huisketta viimeiset pari päivää.

Tässä muutamia esimerkkejä korteista:

Ja korttien mukana tulee tietysti kierrätyskuori

Näpertäjän ja taiteilijan nimmarit

Ja nyt vielä blogiini lisätään ARVONTA... siis kaikkien kommentoijien kesken arvotaan viiden kappaleen setti Farmer-kortteja, nyt siis kommentteja peliin!

Pullower for bike - villapaita mummikselle

Suomen kesä on välillä viileä, pyöräily on silloin kovin kylmää puuhaa. Pyöräilijän pitää ajatella paitsi itseään, myös pyöräänsä, etenkin jos pyörä on jo iäkäs ja elämää nähnyt.

Kasa lankaa, villaista, puuvillaista ja oikeastaan minkälaista vaan...

Vanha, kokenut mummis...

Suunnitelma...

Lopputulos...

Signeeraus...

ja menoksi!

Recycled Lace - kierrätettyä pitsiä, juhannuskoristeet

Pitsikoristeet omenapuun oksilla, riippumaton yläpuolella, koristeita juhannuksen viettoon. Siis juhannuskoristeita...

Aluksi on kasa pitsejä, edullisesti Kontista hankittuja. Pitsin päälle reilusti Erikeeperiä, molemmille puolille...

Sitten liimaiset pitsit puikkoon roikkumaan ja kuivumaan. Kuivuminen kestää illasta aamuun, jos omistat kuivauskaapin voit nopeuttaa tätä prosessia.

Sitten esille helmet ja rautalanka. Ostan AINA kirppikseltä kaikki edulliset helmet. Tarkistan kuitenkin että helmet ovat reiällisiä, siis sopivat uusiokäyttöön. Rautalangan pitää olla niin ohutta, että sen pystyy pujottamaan helmen reiästä, älä hanki kuitenkaan liian "löysää" rautalankaa, pitsi tarvitsee hieman tukea.

Pujota rautalanka pitsiin jostain haluamastasi kohdasta ja kierrä muutaman kerran ympäri.

Pujota rautalankaan niin paljon helmiä kuin haluat, helmien määrästä riippuu kaaren koko. Voit käyttää värikkäitä sekalaisia helmiä tai sitten vain tiettyä väriä.

Kierrä aina kaaren välissä rautalankaa haluamaasi kohtaan, jatka näin kunnes kaaria on tarpeeksi.

Lopuksi voit tehdä vielä koristeelle "hännän", johon ripustat haluamiasi helmiä ja kristalleja. Tee vielä rautalangasta ripustuslenkki.

Ja niin koristeesi on valmis. Kuten huomaat, kaikenlaisista pitseistä saa ihania koristeita, vain mielikuvitus on rajana...

Voit tehdä koristeesta myös hiukan helpomman ja nopeamman version.

Mutta lopputulos on joka tapauksessa satumainen, auringon valon siivilöityessä pitsin lomitse

Ja sitten...

riippumattoon makoilemaan ja unelmoimaan pitsien ja helmien kera!

Chopin forever

Ystäväni Chopin, et varmaan arvannut joskus 1800-luvulla säveltäessäsi että kaksisataa vuotta myöhemmin Porissa eräs nelikymppinen rouva harjoittelee kuumeisesti pianokappaleitasi. Vaikka teit niistä niin hemmetin vaikeita, teit niistä myös niin taivaallisen kauniita. Onneksi löysin sinut Harmaalinnan Retrolinnasta viidelläkymmenellä sentillä pianoni päälle kuuntelemaan loputtomia harjotuksiani. Nenäsi on hiukan kärsinyt, mutta onneksi korvat ovat tallella!

Nyt juuri on harjoituksen alla valssi B mollissa, alun kaksi "rastia" vielä menevät, mutta miksi Frederic lisäsit kakkososioon viisi "rastia"???

 Myös yksi kolmesta karvaisesta kissaystävästäni (Pama) pitää musiikistasi...

 Kuten näet, harjoiteltu on. Kirjan takakansi on melkein irti, mutta tietysti kirja on vielä aivan käyttökelpoinen.

Liian vaikeille nuoteille voi käydä näin, ne päätyvät EkoDekon korttien kierrätyskirjekuoriksi.

Kaappeja - des Placards

Kaapit ovat paitsi käytännöllisiä myös kauniita. Tarkoitan siis tietysti jotain muuta kuin ns. standardikaappeja, lastulevystä kyhättyjä kokoelmia, joita muuten kyllä meidänkin makuuhuoneistamme löytyy. Remontoidessani viimeksi yhtä makuuhuonettamme maalaisromanttiseksi tunnelmahuoneksi, mietin ankarasti josko purkaisin kolmen standardikaapin kokonaisuuden pois. Käytännöllisyys kuitenkin voitti kauneusarvot, sillä totuuden nimissä, meillä kyllä tarvitaan tätä perinteistäkin kaappitilaa yllin kyllin.

No joka tapauksessa, olen vuosien varrella törmännyt myös KAUNIISIIN kappeihin ja tässä niistä hieman:

Tämä kaunis pikkukaappi löytyi vuosia sitten mökiltämme, hylättynä kaikenlaisen puuromun ja polttopuiden seasta puuvajasta. Kaivoin sen sieltä esiin, maalasin sen ja mieheni lisäsi sille ainakin yhden jalan puuttuvan tilalle. Nyt se on arvoisellaan paikalla ja pitää sisällään kirppiksiltä löytyneet lastenkirjat.

Astiakaappimme hankittiin lähes kaksikymmentä vuotta sitten ja silloin sen väri oli tietysti muodikas mänty. Pari vuotta sitten päätin, että kaapin on aika uudistua ja ostin valkoista kuultolakkaa. Ensimmäisessä maalikaupassa myyjä totesi että mäntypuun maalaaminen kuultolakalla ei onnistu, mutta päätin kuitenkin rohkeasti yrittää. Lakkakerroksia kaappiin tuli ainakin 12 mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Vaivaa siitä kyllä todella oli, kaappi seisoi useamman viikon kodinhoitohuoneessamme ja aina kun aikaa oli hiukankin, otin sudin esiin vedin yhden lakkakerroksen kaapin pintaan. Kaapissa on vielä jalkoina hirveät mäntyisen pallot, mutta joskus kun ehdin ja viitsin, vaihdan jalat valkoisiin.

Tämä kirjakaappi osui silmiini joululoman shoppailukierroksella porin Sokoksessa. Kaappi oli aika hintava, mutta toisessa lasissa olevan särön takia saimme sen PUOLEEN HINTAAN! Kaappi kotiin ja Puurilalta oveen uusi lasi (n. 10 euroa). Nyt kaappi kätkee sisäänsä paitsi Savonlinnan vuotena hankitun laivan, myös ison kasan sisustus- ja puutarhakirjoja.

Lundia, mäntyisenä jälleen, oli joskus todella hottia. Pikkuisen tuunattuna se on vieläkin aivan käyttökelpoinen. Pintaan valkoista kiiltävää maalia ja sisustus Amaliasta numerotarrat laatikoihin.

Mutta pari päivää sitten haimme kotiin ihan uuden kaapin...

Katetulla terassillamme syödään aina sään salliessa. Astioiden kantaminen sisältä ulos ja takaisin on hiukan vaivalloista. Siksi kävimme hakemassa Nakkilasta terassillemme vanhan astiakaapin, jonka löysimme Tori.fi-palstalta. Tähän kaappiin pääsevät vain teemaan sopivat astiat, siis lähinnä kaikki kirppislöydöt... Kaappi kaipasi hiukan tuunaamista. Vaikka pinta on hiukan kulahtanut ei maalaaminen tule kysymykseen, mutta hyllyt päällystin vanhoista lehdistä leikkamillani teksteillä. Kiinnityksessä käytin Naturan vesiohenteista sisälakkaa. Ensin hyllyn pitaan kerros lakkaa, siihen päälle lehdestä leikattu osa ja päälle vielä kunnon lakkakerros. Kuivuminen kestää näillä kesäsäillä (alle plus 20) hiukan odotettua pidempään mutta mikäs hoppu tässä on?

Tässä tunnelmia kaapin tuunaamisesta:

Pesua...

Tuunaustarvikkeet

Laatikon pohja jo valmiina.

Pitsiä SPR:n Kontista.

Pitsit hyllyn reunoihin pienillä nauloilla.

Yksityiskohta hyllyn teksteistä...

ja vielä...

Ja nyt kaappi odottelee niitä sopivia astioita, kunhan hyllyjen lakkaus vain on tarpeeksi kuiva.